Rai rai rai

Lahdimme maanantaiaamuna junalla Sintraan, historialliseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin kolmenkymmenen kilometrin paassa Lissabonin keskustasta. Myos se kuuluu niihin tuhanteen paikkaan, jotka kirjan mukaan pitaa nahda ennen kuolemaa. Olemme taas askeleen lahempana. Vilkaisimme kotona ennen lahtoa, mita kirja kehottaa nakemaan Suomesta, ja muistaaksemme mukana oli mm. Hotelli KÄMP. Emme siis ole varmoja, kuinka luotettavana kirjaa voi pitaa.

Sintra ainakin oli nakemisen arvoinen. Paakohteemme oli Quinta da Regaleira, vapaamuurareiden symboleilla taytetty puisto, jossa jokaisella kivella on tarkoituksensa. Portaikoissa oli lahes poikkeuksetta seitseman porrasta, toisinaan niita saattoi olla myos joku kolmella jaollinen maara. Kuviot olivat kolmen sarjoissa ja tuttuja symboleita oli kaikkialla. Lauri on aina innoissaan bongaillut kirkoissa vapaamuurareiden symboliikkaa, joten Quinta da Regaleira oli oikea paratiisi.
Puistossa oli torneja, luolia, patsaita, polkuja, kappeli ja linna. Ehka vaikuttavin yksittainen elementti oli initiaatiokaivo, josta lahti luolia eri puolille puistoa.

Vietimme Quinta da Regaleirassa lahes koko paivan.



Illalla kuuntelimme Fadoa Bairro Altossa tuulisella kadulla. Nainen lauloi silmat kiinni syvalla tunteessaan matalia ja varisevia savelia. Kaariydyimme syvalle ravintolan viltteihin ja nautiskelimme.

Meidan katu on ihan turvallinen, turhaan pelottelivat. Kaikki huumeidenmyyjatkin ovat olleet vain keskustassa. Naapurikauppamme myyjasta saimme mukavan tuttavan.

Tiistain vietimme Parque das Naçõesissa, jonne paasee helposti ja nopeasti metrolla. Se on joen rannassa oleva alue, jossa on paljon nahtavaa. Suurin osa ajastamme kului Oceanáriossa, joka on ainakin matkaoppaiden mukaan "yksi maailman parhaista akvaarioista". Siella olivat edustettuina kaikki valtameret. Oli kylla vaikuttavaa. Meidan suosikkeja olivat ainakin pingviinit, saukot ja merikilpikonnat, jotka olivat aivan yhta stoalaisen rentoja kuin Nemossa. Oli hienoa, etta Oceanário oli pitkalti myos valistava kokonaisuus. Siella oli paljon vinkkeja siita, miten voi estaa merien tuhoutumista, ja tietoa siita, miten ihmiset ovat meria tuhonneet. (Alkaa syoko turskaa.)

Oceanárion jalkeen menimme tiedepuistoon, (Pavilhão da Conhecimento - Centro da Ciéncia Viva) joka oli Portugalin versio Heurekasta. Vaihtuvana nayttelyna oli teini- ja seksinayttely, jossa saimme tutkia, mihin teini-iassa kasvaa karvoja ja millaisia erilaisia suutelutekniikoita voi kayttaa. Rikosnayttelyssa sai selvittaa murhaa ja pysyvassa nayttelyssa paasimme testailemaan vaikka mita hienoja harveleita.

Illalla kaytiin viela Orienten metroaseman viereisessa kauppakeskuksessa leffassa.



Torstaina vierailimme Belémissa, joka on kaupunginosa noin kuuden kilometrin paassa keskustasta. Siella oli joerannassa loytoretkeilijoiden kunniaksi pystytetty muistomerkki, Vasco da Gaman kunniaksi rakennettu valtava kirkko ja unohdettu trooppinen puutarha, joka oli taysi floppi. Alkaa menko.Pasteis de Belém on 1800-luvulla perustettu kahvila, jossa myydaan portugalilaisen kaverimme mukaan "maailman parhaita herkkuja". Menimme kahvilaan ja tilasimme nama mysteeriset Belémin leivokset. Ne olivat niin hyvia, etta tilasimme toisetkin. Maku tosin ei ollut taysin eksoottinen: ne maistuivat tismalleen samalta kuin suomalainen pannukakku.


Illalla teimme viela kavelyretken Alfamaan. Siella oli pari hienoa nakoalapaikkaa eli miradouroa, joista naki kaupungin ylle. Ecco-kengatkin voivat muuten hiertaa, kun kavelee tarpeeksi paljon hikisilla jaloilla. Uskokaa tai alkaa.

Perjantaiaamuna lahdimme aikaisin linja-autoasemalle ja sielta paivamatkalle Évoraan, joka on sekin "pakko nahda ennen kuolemaa". No ei ole. Me voisimme tehda uuden version kirjasta ainakin Iberian niemimaan osalta.
Matka Évoraan kesti vain puolitoista tuntia, joten se oli kylla ihan katevan matkan paassa. Mielenkiintoisin nahtavyys oli luukappeli, Capela dos Ossos, josta olimme lukeneet jo ennen matkallelahtoa. Se oli kylla ehdottomasti nakemisen arvoinen. Kappeli oli vuorattu yli kolmentuhannen munkin luilla. Karmivaa. Luukappelin lisaksi nahtavaa ei juuri ollutkaan. Kavimme viela syomassa ja lahdimme sitten takaisin Lissaboniin.



Illalla kavimme teatterissa katsomassa hammaslaakarikomediaa. Katsomo nauroi valilla vedet silmissa nayttelijoille ja yleisoa olikin melkein yhta mielenkiintoista seurata kuin lavan tapahtumia. Emme ymmartaneet sanallisia vitseja, joten valilla oli vahan ulkopuolinen olo. Apunamme kuitenkin oli juoniselostus, joka pyori tekstityksena lavan paalla. Taalla esitetaan myos Sofi Oksasen Puhdistusta.

Eilen hyvastelimme Lissabonin ja lahdimme aamulla ajamaan kohti Portoa. Pistaydyimme matkan varrella Óbidoksessa, Nazaréssa ja Bussacon metsassa.

Óbidos on pieni muureilla ymparoity kaupunki, jonka jokainen kuningas antoi vuorollaan kuningattarelleen lahjaksi yli kuudensadan vuoden ajan. Nazaréssa kavaisimme vain syomassa ja katselemassa rantaa.

Bussacon metsa oli aivan mieleton. Talla kertaa kirja oli oikeassa: tama on nahtava! Keskella metsaa oli vanha, valtava linna, joka toimii nykyisin hotellina. Se oli aivan uskomaton. Tarkistimme, etta yo maksaisi kuitenkin vain 150 e sesongin ulkopuolella. Hotelli oli buukattu tayteen pitkalle ensi vuoteen. Pihalla oli mieleton puutarha, jonka kuviopensasaitoja trimmataan todennakoisesti kynsisaksilla. Niin tarkkaa jalki oli. Alue on alunperin munkkien istuttama. Se sisaltaa lajeja kaikista maailman kolkista ja aikoinaan paavit uhkasivat pannalla jokaista, joka vahingoittaisi Bussacon metsaa.





Saavuimme Portoon iltaruuhkan aikoihin. Hotelli on aivan ihana! Sita pitaa nainen, joka ei puhu sanaakaan englantia ja ehka kaksi espanjaa. Jutteluhetket ovat rauhallisia, asioiden selvittaminen on vienyt hieman aikaa. Onneksi kummallakaan osapuolella ei tunnu olevan kiire mihinkaan. Meilla on koko kerroksen kokoinen parveke, oma kylpyhuone ammeella, aamupala ja parkkipaikka. Koko hoito maksaa 35e yolta. Naurettavaa.

Lahdimme kaupungille katselemaan ymparistoa, mutta loysimmekin itsemme keskelta valtavaa festaa. Douro-joen rannat olivat tupaten taynna ihmisia, bandi soitti lautalla keskella jokea ja valonheittimet maalailivat taivasta. Vau. Saas nahda, mita Porto tanaan tarjoaa, viinia ainakin. Ciao!