Portossa vietimme yhteensa kolme yota. Kiertelimme kaupungilla ja joen varrella katsellen elamaa. Yhden paivan pyhitimme portviineille. Retkellamme kellareissa tutustuimme Alessioon, italialaiseen valokuituinsinooriin, jonka kanssa vietimme melkein koko paivan. Saimme joka kellarissa saman esittelyn portviinin valmistuksesta ja viininviljelyalueista, joten nyt meidan ainakin pitaisi tietaa siita ihan kaikki. Tiesittekos te, etta Sandeman, Offley ja Ferreira ovat kaikki samaa yhtiota? Viininmaistelukierroksessa maku keveni loppua kohden, vaikka viinien piti olla lahes identtiset. Janna juttu. Kaupunki oli kaunis myos seuraavana aamuna. Suosittelemme lampimasti.
Portosta ajoimme takaisin Espanjan puolelle Santiago de Compostelaan. Oli hienoa nahda katedraalin edessa olevalla aukiolla rattivasyneita pyhiinvaeltajia, jotka olivat saapuneet paamaaraansa 800 kilometrin takaa. Myos katedraali itse oli vaikuttava. Siella olisi saanut ripittaytya melkein kaikilla kielilla. Emme kuitenkaan loytaneet suomea, joten synnit painavat yha. Ruoka Santiagossa, ravintola Sixtossa, oli niin hyvaa, etta meinasi itkettaa. Taalla Pohjois-Espanjassa todella osataan tehda ruokaa.Yoksi ajoimme Poioon, pieneen kylaan Pontevedran vieressa. Etelan helteiden jalkeen pohjoinen Atlantin rannikko tuntui kylmalta. Istuimme rantakalliolla hytisten ja merelle katsellen. Aurinko laskee nopeasti taalla.
Kahden paivan aikana kavimme kaksi kertaa autokorjaamolla. Ensimmainen kerta oli Pontevedrassa, kun toisen eturenkaamme vanne oli vaantynyt jossakin montussa, ja rengas paasti ilmaa jatkuvasti. Seurasimme robustia huoltotoimenpidetta innolla, kun automekaanikko hakkasi vannetta suoraksi lekalla. Paatimme, etta seuraavassa elamassamme, jossa myos Reetta on kateva kasistaan, meista tulee autonkorjaajia. Haalarit paalle ja puuhiin, ihanaa!
Toinen korjaamoreissu oli seuraavana paivana Naviassa. Tupakansytytyspistokkeemme ei toiminut kunnolla, joten Lauri yritti korjata sita itse silla seurauksella, ettei se toiminut enaa ollenkaan. Emme voineet tarkistaa sulakkeita, koska autossamme ei ole manuaalia. Ajoimme laheiseen autokorjaamoon, jossa kiltti seta apupoikineen korjasi ongelman hetkessa. Sulakkeet oli piilotettu hansikaslokeron taakse. Ja uskokaa tai alkaa, Reetta selitti kaikki ongelmat espanjaksi, vaikka tuskin osaa kirjoittaa niita suomeksi. (Korjaamon seta puolestaan kertoi Laurille espanjaksi, mita jatkossa pitaa tehda. Lauri nyokytteli kiltisti.)
Ennen Naviaa ajoimme pitkin Ríos Altos:in rantoja. Siella oli ihan mielettomia nakymia ja tyhjia hiekkarantoja. Lahes jokaisen talon pihassa oli tallainen "arkku".
Mikahan se mahtaa olla? Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja: Lauri ehdotti, etta niissa kuivataan tupakkaa. Reetta ajatteli, etta kyse on kotialttarista tai kuolleesta papasta. Onhan saksalaisillakin pihatonttuja. Jos joku tietaa, kertokaa. Pistaydyimme A Coruñassa syomassa, mutta paikka ei ehtinyt tehda meihin valtavaa vaikutusta.
Eilen ajoimme 100 km kapeita vuoristoteita Potesiin Picos de Europan halki. Tie oli sanoinkuvaamaton. (Huom. vahan huono juttu, kun kyseessa on blogi, joka tunnetusti perustuu melko vahvasti sanalliseen ilmaisuun.) Valilla paistoi aurinko, valilla pilvien keskelta ei nahnyt mitaan. Keskella erasta pilvea vuoren huipulla tormasimme silmapariin tienlaidassa. Se oli lehma.
Potes on pieni vuoristokyla ja asukkaita on yhta paljon kuin turisteja. (Molempia on vahan.) Me asumme vahan kylan ulkopuolella. Hotellihuoneemme on kuin kesamokki lautaseinineen. Parvekkeelta on nakyma vuorille. Lahistolla on kuulemma Jeesuksen ristin puuta naulanreikineen. Kaymme tarkistamassa sen huomenna.
Tanaan ajoimme parikymmenta kilometria Fuente De:hen, josta koysirata vei meidat kilometrin korkeammalle pilvien keskelle. Kuljimme n. 16 km:n patikkamatkan 2500:n metrin korkeuteen vuorijonon huipulle. Reitti oli vaikeakulkuinen ja ecco-kengat osoittivat jalleen toimimattomuuttaan: nilkat meinasivat paukkua pariinkin otteeseen. Maahan olisi pitanyt katsoa koko ajan, mutta nakymat tekivat sen vaikeaksi.
Ne olivat jotain aivan kasittamattoman hienoa. Lampotila vaihteli kahdeksasta asteesta kahteenkymmeneen. Kaikkien aurinkorantojen jalkeen vasta nyt poltimme kunnolla naamamme. Tama oli yksi matkan hienoimmista paivista tahan asti.
Huomenna lahdemme Bilbaoon tutustumaan Guggenheim-museoon, jotta voimme kertoa, kannattaako Helsinkiin rakentaa sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti