Ciao!
Bilbaon Guggenheim-museo oli hieno, ulkoa. Arkkitehtuuri oli todella vaikuttavaa, mutta itse nayttelyt... ...no, olen nahnyt Kiasmassa hienompia. Olen pahoillani, jos loukkaan syvasti jonkun tunteita, mutta 50- ja 60-luvun nykytaide itketti enemman kuin nauratti. Muut nayttelyt eivat herattaneet nain paljon tunteita: peruspimppeja ja pippeleita eri muodoissa, kuten olemme tietyn ajan nykytaiteessa tottuneet nakemaan.
Bilbaon majapaikkamme oli aivan kaamea. Olimme varanneet huoneen yhdesta hostellista, mutta sielta meidat ohjattiinkin toiseen, eika syyta selitetty. Huone oli likainen, ja lakanatkin vaikuttivat kaytetyilta. Emme ole varmoja, myydaanko majataloon yleensa oita vai tunteja, mutta ainakin espanjalaiset olivat aanekkaita rakastajia. Ajattelimme, etta jos olisimme rikkaita, lahtisimme saman tien muualle. Me emme ole, joten jaimme.
San Sebastiániin ei Lonely planetin oppaamme mukaan voi olla rakastumatta. Kavimme siella paivaretkella. Kaupunki oli kylla kaunis, mutta sita vaivasi myos vahva elitismi. San Sebastián on ehka Espanjan versio Westendista. Pinxtot eli tapat tosin olivat mahtavia. Kaupunki tunnetaan Espanjan kulinarismin kukkana, ja pienet herkkupalat tosiaan olivat kuin pienia taideteoksia. Soimme neljassa eri Pinxto-baarissa yhteensa yli 20 pinxtoa. Myos kaupunkia maarittava puolikuun mallinen ranta oli hieno ja aallot korkeat. Oli pakko menna uimaan, vaikkei meilla ollut kamppeita mukana. Vesi oli myos paljon lampimampaa kuin Lagosissa. Surffailimme ranta-aalloissa omia kehojamme kayttaen. Se oli kivaa!
San Sebastiánista tullessamme kavaisimme Guernicassa. Se oli ihan pieni, mutta ihana paikka. Mitaan vanhaa arkkitehtuuria tai muuta vanhaa ei sattuneista syista ole, (Picasson samanniminen tyo kertoo tapahtumista) mutta ainakin pimealla siella oli kaunista ja elavaa. Oli lauantai-ilta, ja ihmiset olivat liikkeella. Keskustan aukiolla pienimmat lapset leikkivat puistossa, vahan sivummalla isommat potkivat palloa ja leikkivat kirkkista, ja baareissa istuskelivat kaikenikaiset aikuiset.
San Sebastiánin ja toisen kauhuhostelliyomme jalkeen ajoimme Pamplonaan, San fermín -fiestaan. Hotellimme oli laheisessa kylassa, Salinas de Pamplonassa, jossa oli ihanan rauhallista. Lahdimme illaksi seuraamaan juhlahumua. Keskusta ei ollut yhtaan niin kaoottinen kuin olisimme kuvitelleet. Ihmisia, musiikkia ja meininkia toki oli, mutta kokonaisuus oli jotenkin kasitettavissa. Jollakin tavalla juhla toi mieleen suomalaisen vapun: se on kaikkien ikaluokkien juhla, kaikki ovat pukeutuneet samalla tavalla ja kaupunki on taynna tapahtumia ilman selkeaa ohjelmaa. Hieman juhlaamme varjosti se, etta katuravintolassa tarjoilija vaansi meilta 50 euroa kahdesta sangriasta ja isoista leivista, mutta totesimme hanen olevan varmasti onneton ja kuolevan yksin. Se helpotti. Aamuisen harkajuoksun jatimme suosiolla valiin: ensinnakin paikalle pitaisi menna monta tuntia aiemmin, jos haluaisi nahda jotain, ja toisennakin meita nyt ei ihan hirveasti innosta katsoa idiootteja, jotka juoksevat kannissa pakoon kidutettuja ja paniikissa olevia harkia. Niinpa meidan San fermínimme rajoittui iltaan, joka tuntui ihan sopivalta ajalta.
Aamulla lahdimme ajamaan kohti Figueresia. Olemme taalla seuraavat viisi yota. Huomenna tavataan Reetta ja Joonas, jotka poikkeavat tanne Euroopan reilillaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, mennaan sukeltamaan. Jeah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti