Lagos - Albufeira - Lissabon

Juhannusaattoa vietettiin ensin Lagosissa rannalla snorklaillen ja evaita syoden. Talla kertaa loydettiin meresta myos makkaroita. Kivaa oli.

Illaksi lahdettiin Albufeiraan, jossa Lauri on lomaillut lapsena. Kaveleskeltiin rannassa simpukankuorien keskella. Se oli kummallinen kokemus: paikka, jossa simpukankuoria on niin paljon, etta niista on tullut roskaa. Me oltiin kuitenkin kovin vaikuttuneita ja tuli ihan lapsiolo, kun kerattiin niita upeita aarteita. Lauri ei paassyt tarkistamaan vanhaa simpukankuorikatkoaan, koska hiekkakivipilarille oli paasy estetty romahtamisvaaran takia. Ei ollut silloin, kun ne katkettiin. Aallot olivat valtavia ja ranta rauhallinen. Vain meri piti kovaa aanta. Kaveltiin viela paakadun paasta paahan. Se ei ollut niin rauhallinen. Taisteltuamme tiemme ohi karaokebaarin ja kymmenien sisaanheittajien saimme osamme siita lomaidyllista.

Aamulla jatimme hyvastit Lagosille ja Pensao Mar Azulille, joka oli aivan ihana pieni majatalo ihan keskustassa. Ajoimme vanhan maailman laidalle, Sagresiin, Euroopan lounaisimpaan pisteeseen. Maailmanlopun jalkeen lahdimme kohti pohjoista, Lissaboniin.

Olimme kuulleet kauhukuvia parkkeerauksesta Lissabonissa, joten jatimme auton lentokentalle pitkaaikaisparkkiin. Suosittelemme! Sielta ajoimme taksilla huorakadulle, jolla asumme. Huumeidenkayttajia nakyy, huoria toistaiseksi ei. Tama on pieni miinus Lissabonille, silla valitsimme hostellimme juuri maineikkaan sijainnin perusteella. (Not.) Olo on kadulla kavellessa ollut kuitenkin ihan turvallinen. Tosin Reetan laukkua kopeloitiin jo keskustassa, mista tuli vahan paha mieli. Kuka nyt nuorilta varastaa, kun ei niilla ole mitaan?

Loysimme eilen illalla sattumalta todella kivan pienen ravintolan, joka oli kadulle asti kansoitettu, vaikka terassia ei ollut. Jonotimme hetken ja tilasimme ruuatkin jo kadulta. Tunnelma oli rehevan paikallinen.

Satuimme myos keskelle Lissabonin Pride-tapahtumaa, joten menoa riitti. Valtava aukio rannassa, Praça do Comercio, oli taynna sateenkaarikansaa. Iltamme paattyi tanssituokioon Big Band -tapahtuman saestamana.

Tanaan oli valtava helle, joten paatimme menna museoon. Valitsimme kohteeksi Museu Calouste Gulbenkian, joka on yksi niista tuhannesta paikasta, joka on pakko nahda ennen kuolemaa. (Kirjan mukaan.) Menimme ensin Modernin taiteen museoon, joka oli samassa pihapiirissa. Ihanan puutarhan lapi (jossa oli kilpikonnia, sorsia, karppeja ja puluja) paasimme pysyvaan nayttelyyn Gulbenkiaan. Huimasi tajuta, etta katsoo 4000 vuotta vanhaa kivitaulua kosketusetaisyydelta ja Monet:n maalaamia tunnelmia satamasta. Team KK suosittelee. Lisaksi ilmastointi oli plussaa. Pihalla oli myos yksinainen pulu. Vanha pappa lahestyi sita ja silitti sen selkaa. 10 minuutin sisalla kaksi muutakin ihmista kavi silittamassa samaa pulua. Tuli lammin olo. Ei niita kaikkialla vihata.

Alkuillasta kavelimme Bairro Altossa ja Chiadossa. Taalla on ihan hirveasti nahtavaa, joten kuusi yota oli hyva idea. Tunnelmaa on!

Lauri ja Reetta

Portugali

Sevillan päivä oli läkähdyttävä. Lämpöä oli 37 astetta, eikä yölläkään ollut paljon viileämpää. Pension Galassa mukava herra palveli ja neuvoi meita moneen otteeseen. Huone oli kuitenkin jarkyttavan kuuma, eika ikkunaa ollut. Metelia pitavaa tuuletinta oli pakko pyorittaa taysilla oisinkin.

Kavimme katsastamassa Sevillan paanahtavyydet, Cathedralin ja Alcazárin. Samalla paasin verestamaan muistoja.

(Terveisia vaan kaikille Sevillassa 2006 (?) mukana olleille.) Illalla kaytiin syomassa Levies-kadulla edellisen matkan kotikulmilla.

Kuumuus oli kylla niin voimat vievaa, etta vahan aloimme jannittaa heinakuista Madridia.

Sevillasta ajoimme eilen Portugalin puolelle Lagosiin, etelaiseen rantalomakohteeseen. Kaikki taalla puhuvat englantia! Espanjassa sita ei osannut kukaan. Parjattiin espanjalla yllattavan hyvin. Yleensahan, jos ei osaa hyvin kielta, ymmartaa, muttei osaa puhua. Espanjan kanssa on painvastoin. Opiskelin sita lukiossa ahkerasti, mutta oppikirja ei auta kuullunymmartamiseen. Kun tekstia tulee 10 sanaa/ sekunti, jaan luukku auki tuijottamaan. Yleensa kaikki kuitenkin kiltisti vastaavat uudestaan yhta nopeasti. Jes.

Lagos on aivan mieleton paikka. Ollaan keskustassa jotenkin ihan vaaraa ihmisluokkaa. Pitaisi olla nuori ja sinkku tai vanha ja naimisissa. Rannoilla on kuitenkin ihanaa. Taalla on yksi iso aukea hiekkaranta, joka on taynna ihmisia. Sitten on pitka jyrkka rannikko, jonka kallioiden suojissa on ainakin kymmenen pienempaa, suojaisampaa ja kauniimpaa rantaa, joiden hiekka ei ole hienoa, vaan muistuttaa rakenteeltaan ruokosokeria.

Kavelimme tanaan pienia polkuja (joista osa taisi olla sittenkin sadeveden uria) lapi rantakallioiden. Vahan meinasi menna jannaksi, kun jyrkka polku alaspain olikin taynna irtokivia ja pudotusta oli noin kymmenen metria. Yksi rotko piti ylittaa padon reunaa pitkin (Lauri tosin ratkaisi ylittamisen hyppaamalla rotkoon) ja kaksi tuntia pusikossa paineltuamme naimme kyyn. Kyypakkaus on kylla mukana, mutta se on hotellilla. Oops.

Pienen luolan kautta paasimme tyhjalle rannalle, jota reunustivat punertavat hiekkakivikalliot. Pystytimme leirin ja lahdimme snorklailemaan. Vesi tuntui aluksi kylmalta, mutta pikku hiljaa siihen tottui. Veikkaisimme sen olevan vahan paalle 20 asteista. Jo ihan rannassa oli paljon kaloja, merivuokkoja, rapuja ja merisiileja. (Hui!) Oli aika hianoo.

Me on kaytetty kiltisti 30:n suojakertoimen aurinkorasvaa joka paiva, joten ei olla palettu, mutta pisamia tulee aina vaan lisaa. Peppihan siita olisi vain innoissaan, mutta kylla mulle rupee pikku hiljaa riittamaan. Aitiko se oli, joka lohdutteli lapsena: "Kylla ne sitten ian myota katoaa." Nakis vaan!

P.s. Nyt, kun tultiin sisaan, huomattiin, etta ollaan palettu. Etta nain. (Kovaa. Hahhaaha.) Kuvia tulee myohemmin, taalla ei ole mahdollisuutta.

iHola!

Hellurei, ja terveisia Sevillasta!

Tuntuu silta, etta oltais oltu tien paalla jo vaikka kuinka kauan, vaikka oita on takana vasta nelja.

Lento Málagaan oli myohassa ja jonotettiin pitkaan autoa. GPS ei tunnistanut hotellia, eika varausvahvistuksessa ollutta osoitetta, joten pyorittiin pitkaan Rondan kapeilla kujilla ja teollisuusalueella olettaen, etta kylla se hotelli varmaan loytyy niinkin. Eihan se loytynyt. Onneksi luotimme vanhaan hyvaan GPS:aan, puhelimeen. Soittamisen jalkeen hotelli loytyi saman tien. Arunda I oli tosi kiva pieni hotelli, jossa meita palveltiin ystavallisesti. Ainut pieni miinus oli, etta Lauria luultiin isakseni. Olin hamillani ja vastaanottovirkailijatar pelasti tilanteen sanomalla, etta Lauri on kuitenkin "muy guapo", hyvin komea.

Tullessamme ihmettelimme, mika kaupungissa on niin nakemisen arvoista, etta kaikki kehuivat sita meille. Illalla syy selvisi. Valtava rotko uuden ja vanhan Rondan valilla paljastui vasta myohaisella kavelyretkella. Kuilu oli niin syva, ettei pohjaa nakynyt illalla. Syvat oli montut myos meidan naamassa.

Seuraavana aamuna lahdimme kiertelemaan kaupungille. Parasta oli retki rotkon pohjalle, jonne paasi kiemurtelevia polkuja pitkin. Kapeimmissa kohdissa oli 20:n sentin levyinen betonipolku, jonka molemmilla puolilla oli pudotus.

Illalla tormasimme Neitsyt Marian fiestaan, kun miehet kansallispuvuissa odottelivat hevosten selissa. Seurasimme heita ja loysimme ihmisjoukon. Harat vetivat juhlavaunua, orkesteri soitti, osa naisista tanssi flamencoa kansallispuvuissa, osa laitettiin kantamaan valtavaa Maria-alttaripatsasta. Sita kantamaan tarvittiin 40 naista ja silti kulkue lapi kaupungin kesti varmaankin kolme tuntia. Maria piti laskea alas sadan metrin valein ja naiset sen alla hikoilivat.

Aamulla, kun olimme lahdossa Rondasta, ilotulitukset paukkuivat jalleen ja oletimme, etta Marian kantaminen takaisin lahtokirkkoon alkoi. On siinakin fiesta. Me kaansimme omamme (Ford Fiestan) kohti Gibraltaria.


Ostimme liput vuoren huipulle jo Espanjan rajalta ja lahdimme jalan toiselle puolelle uuteen maahan. Gibraltarilaisten englantilaisuus oli lahinna huvittavaa: kaikkialla myytiin Fish and chipseja, Pubit olivat taynna englantilaista olutta, punaisia puhelinkoppeja ja double-deckereita oli jokaisessa kadunkulmassa ja jopa valuutta oli punta. Paikka on kuitenkin vain parin neliokilometrin kokoinen. Menu del Dian (loytyi sentaan myos Gibraltarilta) jalkeen lahdimme etsimaan koysirataa, joka veisi meidat allistyttavan korkean vuoren huipulle. Paikalliset kutsuvat vuorta osuvasti nimella "the Rock". Koysiradan juurella meita odotti ikava yllatys: rata oli poissa kaytosta, koska tuuli liikaa. "Ystavallinen" taksikuski tarjosi kyytia huipulle tieta pitkin vaivaiseen 50 € hintaan, mutta paatimme sen sijaan nousta ylos omin voimin. Kavellessamme tien vierustaa ehti samainen taksikuski ajaa ohitsemme kolme kertaa. Huhhuh. Toiset eivat vain osaa arvostaa fyysista tyota. Onneksi matkalla huipulle meita tsemppasivat Makakit, Gibraltarin villiapinat, joita rinne oli taynna. Huipulla oli voittajafiilis. Tuuli tyonsi pilvia syliimme, kun katselimme huipulta Afrikkaan pain.
Alastulo oli helpompaa. Loysimme portaat, jotka veivat melkein alas asti kaupunkiin.

Lahdimme Gibraltarilta kohti Tarifaa, Espanjan etelaisinta karkea.

Tarifassa vietimme loistavan tapas-illan paikallisessa pubissa. Kaupunki oli hiljainen ja odotti vain Tangierista tulevia matkustajia. Auringonlasku varjasi taivaan punaiseksi. Meri oli lasna.





Aamulla lahdimme kohti Vejeria, jossa soimme aamupalan, ja sielta suuntasimme Cádiziin. Etsimme parkkipaikkaa ja jouduimme noyrtymaan autopaljouden edessa. Veimme automme isolle parkkialueelle vanhan kaupungin ulkopuolelle. Parasta Cádizissa oli kahlata lampimassa Atlantin rantavedessa. Muuten kaupungissa naimmekin lahinna turisteja.

Cádizista ajoimme Sevillaan. Listahitit radiossa ovat samoja kuin Suomessa ja niita kuunnellen matka taittui vikkelasti. Illan tullen meinasi tulla kiire loytaa ruokapaikka. Etsimme parkkipaikkaa pitkaan ja meni myohaan ennen kuin jalkauduimme Sevillan kuumille, mutta viehkeille kujille. Lopulta saimme ruokaa ja menimme tyytyvaisina nukkumaan. Tassa kaikki talla eraa. Jatkoa seuraa. Pus pus.

Ympäri Iberian niemimaan

Huomenna lähdetään Tampereelta kohti Málagaa, jonne Ryanair lennättää meidät tapansa mukaan halvalla. Sitten lähdetään kiertämään niemimaata myötäpäivään. Kuvassa näkyy reitti suurin piirtein, yöpaikat on ympyröity. Aikaa on kuusi viikkoa ja nähtävää paljon enemmän. Málagasta lähdetään saman tien Rondaan ja sieltä Gibraltarin ja eteläkärjen jälkeen Cádiziin ja Sevillaan. Sitten siirrytään jo Portugalin puolelle. Yöpaikat on varattu etukäteen, ettei niiden löytämiseen tarvitse käyttää energiaa paikan päällä. Yön keskihinta on 37 e/2 hlöä, joten melko vaatimattomasti nukutaan. Kuitenkin vain muutamassa paikassa on jaettu kylpyhuone.

Yritän pitää matkablogia vähän ahkerammin kuin normaalia blogia. (En ymmärrä, miten jollain on aikaa kirjoittaa usein ja viisaasti.) Koko ajan ei kuitenkaan huvita olla koneen ääressä, mutta katsotaan, miten käy. Olette rakkaita ja ihania. Me ollaan aivan liekeissä. iAdios!