Portugali

Sevillan päivä oli läkähdyttävä. Lämpöä oli 37 astetta, eikä yölläkään ollut paljon viileämpää. Pension Galassa mukava herra palveli ja neuvoi meita moneen otteeseen. Huone oli kuitenkin jarkyttavan kuuma, eika ikkunaa ollut. Metelia pitavaa tuuletinta oli pakko pyorittaa taysilla oisinkin.

Kavimme katsastamassa Sevillan paanahtavyydet, Cathedralin ja Alcazárin. Samalla paasin verestamaan muistoja.

(Terveisia vaan kaikille Sevillassa 2006 (?) mukana olleille.) Illalla kaytiin syomassa Levies-kadulla edellisen matkan kotikulmilla.

Kuumuus oli kylla niin voimat vievaa, etta vahan aloimme jannittaa heinakuista Madridia.

Sevillasta ajoimme eilen Portugalin puolelle Lagosiin, etelaiseen rantalomakohteeseen. Kaikki taalla puhuvat englantia! Espanjassa sita ei osannut kukaan. Parjattiin espanjalla yllattavan hyvin. Yleensahan, jos ei osaa hyvin kielta, ymmartaa, muttei osaa puhua. Espanjan kanssa on painvastoin. Opiskelin sita lukiossa ahkerasti, mutta oppikirja ei auta kuullunymmartamiseen. Kun tekstia tulee 10 sanaa/ sekunti, jaan luukku auki tuijottamaan. Yleensa kaikki kuitenkin kiltisti vastaavat uudestaan yhta nopeasti. Jes.

Lagos on aivan mieleton paikka. Ollaan keskustassa jotenkin ihan vaaraa ihmisluokkaa. Pitaisi olla nuori ja sinkku tai vanha ja naimisissa. Rannoilla on kuitenkin ihanaa. Taalla on yksi iso aukea hiekkaranta, joka on taynna ihmisia. Sitten on pitka jyrkka rannikko, jonka kallioiden suojissa on ainakin kymmenen pienempaa, suojaisampaa ja kauniimpaa rantaa, joiden hiekka ei ole hienoa, vaan muistuttaa rakenteeltaan ruokosokeria.

Kavelimme tanaan pienia polkuja (joista osa taisi olla sittenkin sadeveden uria) lapi rantakallioiden. Vahan meinasi menna jannaksi, kun jyrkka polku alaspain olikin taynna irtokivia ja pudotusta oli noin kymmenen metria. Yksi rotko piti ylittaa padon reunaa pitkin (Lauri tosin ratkaisi ylittamisen hyppaamalla rotkoon) ja kaksi tuntia pusikossa paineltuamme naimme kyyn. Kyypakkaus on kylla mukana, mutta se on hotellilla. Oops.

Pienen luolan kautta paasimme tyhjalle rannalle, jota reunustivat punertavat hiekkakivikalliot. Pystytimme leirin ja lahdimme snorklailemaan. Vesi tuntui aluksi kylmalta, mutta pikku hiljaa siihen tottui. Veikkaisimme sen olevan vahan paalle 20 asteista. Jo ihan rannassa oli paljon kaloja, merivuokkoja, rapuja ja merisiileja. (Hui!) Oli aika hianoo.

Me on kaytetty kiltisti 30:n suojakertoimen aurinkorasvaa joka paiva, joten ei olla palettu, mutta pisamia tulee aina vaan lisaa. Peppihan siita olisi vain innoissaan, mutta kylla mulle rupee pikku hiljaa riittamaan. Aitiko se oli, joka lohdutteli lapsena: "Kylla ne sitten ian myota katoaa." Nakis vaan!

P.s. Nyt, kun tultiin sisaan, huomattiin, etta ollaan palettu. Etta nain. (Kovaa. Hahhaaha.) Kuvia tulee myohemmin, taalla ei ole mahdollisuutta.