Kaikki meni kuitenkin hienosti. Sukeltamaan meni aina kaksi kerrallaan ja muut saivat uiskennella ja oleskella veneella. Itse sukeltaminen oli ihan mielettoman hienoa. Se pitaa kai kokeilla itse. Koko reissu kesti kolmisen tuntia ja se oli kylla yksi ehdoton kohokohta talla matkalla. Jo pelkka veneretki uimisen kera olisi ollut tyydyttavaa. Vesi oli ihan kirkasta ja siella oli paljon erilaisia kaloja. Lauri naki sukelluksellaan mustekalan. Se vaihtoi varia ja paasti mustepilven. Me muut saimme kuulla siita aika monta kertaa, koska kukaan muu ei nahnyt sita. Mina saan kuulla siita vielakin.
Illalla kavimme viela syomassa nelistaan ja katselimme valtavia salamoita Dalín teatterimuseon edessa. Sitten hyvastelimme Turun tuttavat ja lahdimme taas eri teille. Aivan ihana paiva!
Eilen kavimme vilkaisemassa Dalín museon jonoa, joka ylettyi seuraavaan kortteliin. Paatimme siirtaa vierailua toiseen paivaan, ja lahdimmekin Cadaquesiin, joka oli Dalín mielesta maailman kaunein kyla. Kaunis se olikin. Kaikki talot olivat valkoisia, toisella puolella oli meri, toisella vuoret. Kujien ylle laskeutuivat purppuraiset kukkakoynnokset ja kissoja juoksenteli pitkin katuja.
Matka Cadaquesiin oli mutkainen. Jos teita vaivaa pieninkaan taipumus matkapahoinvointiin, ottakaa laakkeet mukaan. Mina en ottanut.
Hinnat keskustassa hirvittivat ja Lonely Planetin neuvomat ruokapaikat eivat olleet sen halvempia. Meinasimme jo lahtea, kun eraalta sivukujalta bongasimme kyltin, jossa menu del día luvattiin alle kympilla. Ravintola Lua oli vaihtoehtopaikka. Se tarjosi paaasiassa kasvisruokaa, joka oli todella hyvaa. Salaatissa oli ainakin kymmenta eri salaattilajia.
Kuvut kupuraisina suuntasimme uusille mutkateille kohti Cap de Creusia, Espanjan itaisinta karkea. Nakymat sielta olivat hienot, ja pienissa vuonoissa oli kristallinkirkasta vetta. Kallio oli kuin kuun pintaa lukemattomine pienine reikineen. Tuuli oli alueella niin voimakas, etta se meinasi heittaa meita jatkuvasti. Emme ole kohdanneet vastaavaa.
Teimme leirin pienelle kalliolle ja menimme snorklaamaan. Vedessa sain vihdoin irroitettua loputkin kaktuksen piikit kasivarrestani. Meilla (minulla ja kaktuksella) sattui tormays keskella aukeaa eramaata. Alkaa kysyko, miten se on mahdollista. Vedessa naimme kalojen ja muun lisaksi myos ankeriaan, joka kurkisteli ujona kallionkolosta.
Tanaan vietimme melkein koko paivan hiekkarannalla. Laitoimme aurinkorasvaa hieman suurpiirteisesti ja sen seurauksena saimme todelliset "rusketusraidat". Rusketus oli tietysti meidan kohdallamme punaista, mutta keskittynytta: bikinien ja uimahousujen rajoilla on kirkuvan punaiset kaistaleet. Hyva me.
Huomenna herataan aikaisin ja yritetaan paasta sinne museoon. Katsotaan miten kay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti