Barcelona, Valencia ja Madrid

Meilla on kierroksessa kolme Espanjan isointa kaupunkia perajalkeen, joten nahtavaa on ollut paljon. Kirjoittaminen on siksi jaanyt.

Jos vierailette Figueresissa ja Dalí-museossa, menkaa ehdottomasti aamuyhdeksalta museolle. Emme joutuneet jonottamaan yhtaan! Syy tahan on varmaankin se, etta suurin osa museon vieraista tulee Barcelonasta paivaretkelle, joten aamulla paikalla ei ole viela muita. Museo oli hieno. Koko Figueres on upealla tavalla ottanut itselleen Dalí-imagon. Kaupunki on taynna kummallisia taideteoksia ja Dalí-viittauksia, ja museossa tama kiteytyy. Museon jalkeen lahdimme taas rannalle, mutta talla kertaa suuntasimme kallioisille laguuneille Begurin tietamille. Siella oli niin paljon kaloja, rapuja, krilleja ja muita ottiaisia, etta uiminen oli jo vahan jannaa. Kukaan ei kuitenkaan syonyt meita.

Figueresista ajoimme Rubíin, pieneen kaupunkiin Barcelonan vieressa. Meilla oli hotelli varattuna sielta, ettei tarvitsisi ajaa Barcelonaan, jossa autoilu on kuulemma kamalaa. Yhteys toimi ihan hyvin: juna-asemalle oli n. vartin kavelymatka ja siita junamatka Barcelonan keskustaan kesti puolisen tuntia. On kuitenkin huomioitava, etta Barcelonassa junaliikenne ei suinkaan toimi vain yhden yhtion alla, kuten Suomessa. Yhtioita on ainakin kolme. Ensimmaisella kerralla Rubíssa menimme VAARAN junaradan varteen ja matkamme Barcelonaan kesti noin kaksi tuntia. Tekevalle sattuu.

Hotellilla respan tytto vinkkasi meille, etta Nacional Museumin edessa on illalla musiikkia ym. Menimme sinne ja valtava suihkulahde sekoitti vareja, pulppusi vetta ja taustalla soi lahinna 80-luvun hitteja. Omia suosikkejamme oli mm. Freddie Mercuryn ja Monserrat Caballen duetto "Barcelona". Samat biisit ovat soineet meilla matkamusiikkina autossa.
Barcelonassa olisi ollut paljon enemman nahtavaa kuin mihin me ehdimme. Kavimme ainoana kokonaisena paivanamme katsomassa Güellin puistoa, Sagrada Familiaa ja muita Gaudin suunnitelemia rakennuksia. Ne olivat kylla ihan mielettomia. Varsinkin La Sagrada Familia oli sisalta niin harras, etta pyhyys tuntui.

Soimme ehka matkamme upeimman lounaan Kaitesushi Laossa, jossa oli japanilaistyylinen buffetti. Poyta ei tosin ollut seisova, se liukui hihnalla. Hihna toi mukanaan erilaisia pienia lautasia taynna toinen toistaan hienompia herkkuja. Syojan piti vain napata lautanen itselleen ennen kuin se lipui ohi. Emme ole olleet missaan nain tyytyvaisia ruokaan.

Laahatettyamme tarpeeksi kauan rantapuistossa, lahdimme kohti Olympiastadionia. Sen nahtyamme lahdimme hotellille pain. Kotimatkalla meita vastapaata junassa istui kaksi vanhaa herraa ostoskassin kanssa. Sisalla oli selvasti jotain arvokasta. Sita hypisteltiin kuin aarretta. Pian kassi avautui ja toinen pappa veti esiin keltaisen ilmapallon. Se oli yksi maailman kauneimmista nayista: pappa ja keltainen ilmapallo. Loppumatkan hymyilytti.

Matkalla Valenciaan paatimme poiketa Lonely Planetin suosittelemalla suistoalueella Deltebressa, jossa: "See the skies turn pink", koska flamingoja on niin paljon. Lahes koko paivamme kului paikkaa etsiessa ja kun lopulta paasimme sinne, naimme n. 10 flamingoa 100 metrin paassa. Vau. Alueella oli myos paljon haikaroita ja sorsia, joten ei sentaan mennyt aika ihan hukkaan.

Valenciassa olisi kuitenkin ollut niin paljon nahtavaa, etta suiston olisi voinut hyvilla mielin skipata. Maksamalla 5 euroa enemman (eli yhteensa 47 e yolta) saimme Hotel Beleretista junior sviitin, jossa perseet sai pyyhkia nessuihin ja aamupala oli matkan kattavin.

Lonely Planetin mukaan topsight nro 1 Valenciassa on Biopark, jota ei sen mukaan voi kutsua elaintarhaksi, koska se on todella ekologinen ja elaimet saavat liikkua alueella vapaasti. Se kuulosti todella hienolta, mutta olikin liian hyvaa ollakseen totta. Biopark oli ainakin suomalaisen silmaan ihan tavallinen elaintarha. Tilaa ei ollut mitenkaan enemman kuin Korkeasaaressa, mutta lajeja oli enemman. Naimme virtahepoja, sarvikuonoja, kirahveja, norsuja ja jopa gorilloja ja simpansseja. Se tuntui todella radikaalilta. Gorillojen jalat ja kadet ovat niin samannakoiset kuin ihmisilla, etta niiden katseleminen tuntui samalta kuin eri rotuisia ihmisia olisi sullottu hakkiin muiden katseltaviksi.

Soimme aivan uskomattoman hyvaa ruokaa The nature - nimisessa kasvisruokabuffetissa. Miksei Suomessa osata tehda kunnollista kasvisruokaa? Se oli satumaista.

Kavelimme kaupunkia halkovaa puistoa pitkin kohti Ciudad de las Artes y las Cienciasia. Matkan varrelta vuokrasimme tandemin, koska kavelya 0li melk0isesti. Emme menneet mihinkaan sisaan, mutta ilmeisesti alueen arkkitehtuuri onkin se paaasia.

Valencian keskusta jai melkein kokonaan nakematta, mutta moottoritie on kuuma. Matka kohti Madridia taittui Segovian ja Ávilan kautta. Moottoriteiden laskutukset eivat muuten ole mitenkaan loogisia. Valencia-Madrid -vali oli taysin ilmainen, mutta toisaalla olemme maksaneet jopa 10 e /100 km.

Segovia oli kaunis keskikokoinen kaupunki, jossa olisi voinut viipya pidempaankin. Suuri Aqueducti antaa kaupungille omaleimaisuuden ja Segovian linna on ollut innokkeena Walt Disneyn Prinsessa Ruususen linnaan. Ávila oli muurein ymparoity pieni kaupunki, joka ei juuri eronnut Portugalin Óbidoksesta. Tallaisessa matkalla ongelmana on se, etta nakee niin hienoja, mutta samanlaisia paikkoja. Onneksi jaatelo Ávilassa oli kuitenkin vertaansa vailla.

Madridiin tullessa kehatiet tuottivat pienoisia ongelmia, mutta niistakin selvittiin muutamalla harhaanajolla. Tallakin kertaa meilla on hotelli ydinkeskustan ulkopuolelta, josta metromatka kestaa puolisen tuntia.

Tanaan paiva meni lahinna Museo Reina Sofiassa. Naimme Guernican. Ja nahtiin niin paljon muutakin, etta jalat olivat ihan hapoilla. Helpotimme tuskaamme La Latinan tapasbaareissa. Huomenna otamme kevyemmin.